Arvaa mitä minä ajattelen,
kun katselen sinun nauravan tuolla tavalla
- heleästi ja kauan
hengityksesi pakahduttavien solmujen läpi
vapaammin kuin minä koskaan
Voi minä ajattelen suunnattomia aurinkotuulia!
Piirrän vesilasiisi valtameren,
kuuntelen kuinka se kohisee sinun loputonta uteliaisuuttasi
rakkauttasi, sinun käsittämätöntä kykyäsi
olla niin kaunis ja hyvä ja yksinkertaisesti kaikki mitä minä tarvitsen
voidakseni pitää kiinni ja laskea irti
voimatta pahoin
pelkäämättä liikaa
tukehtumatta
Tätä kaikkea minä ajattelen
ja ehdin samaan hengenvetoon tuntea
kuinka haluaisin vetää sinut kiinni itseeni
ottaa pois kaiken pahan ja surullisen luomiesi takaa
kantaa jokaisen sinun taakkasi
pidellä leukaasi pystyssä viimeisilläkin voimillani
jotta jaksaisit loistaa juuri noin
nyt ja loppuun asti
sinä loputtoman kallisarvoinen ja upea rakkaani
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti